Erikoinen kertomus ja ahdistusta (Frankenstein, osa I)

Tänään on Frankensteinin ensimmäisen osan päivä, joten aloitan mielelläni jo tänään. Pohdinnat ovat tervetulleita myöhemminkin.

En aluksi tiennyt, mitä odottaa Frankensteinilta ja yllätyinkin aluksi, kun tarina ei lähtenytkään suoraan kertomaan tohtori Frankensteinin ja hänen hirviönsä tarinaa. Tuntui hyvin hämmentävältä, kun teoksen aloitti henkilö, jolla ei ilmeisemmin sen suurempaa ole tässä tarinassa. Mutta nyt kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin kirjeet olivat hyvä johdanto itse tarinaan. Ne herättivät mielenkiintoa ja ne halusi lukea, jotta tietäisi, miten ne liittyvät itse tarinaan. Olin itse asiassa yllättänyt siitä, miten tohtori Frankenstein liittyi tarinaan.

Jos pitäisi jotain aivan erityisesti mainita, niin se olisi nuoren tohtorin persoona. Toisaalta, ehkei hänessä ole sinällään mitään erikoista muihin saman aikakauden kirjallisuuden hahmoihin nähden, mutta itse pidin hänestä ja hänen kyltymättömästä halustaan oppia kaikkea uutta. Kenties hän omalla tavallaan muistutti hiukan minua. Lisäksi hän oli kiinnostunut asioista, joita muut pitivät lähes idioottimaisina.

Ensimmäisen osan lopulla aloin säälimään Frankensteinin luomusta: heti tämän nähtyään Frankenstein meni shokkiin ja piti tätä hirveänä ja luonnottomana. Minusta oli julmaa, että ensin luo jotain vaivalla ja sitten inhoaa tätä. Kaiken lisäksi luomus osaa ajatella itse, miltähän tästä mahtaisi tuntua?
Kenties mieleni muuttuu, kun luen taas lisää, mutta nämä ovat tämän hetkiset tunteet.

Nyt ei ole enempää sanottavaa, luen innolla eteenpäin.
Sen verran voin toki sanoa, että kirjailijan tyyli kirjoittaa on miellyttävä ja mielenkiintoinen ja ainakin oma käännökseni toimii.
Odotan mielenkiinnolla, mitä tulee tapahtumaan.