1984, ensimmäinen osa

Tähän mennessä kirja on tuntunut lähinnä esittelevän vuoden 1984 maailmaa, Engsosia ja päähenkilöä Winstonia, sen sijaan että se olisi kehitellyt kovalla vauhdilla mitään juonta. Tämä on varmasti ihan tarpeen, koska kirjan maailma on niin erilainen kuin omamme, mutta toivon, että kohta alkaa löytyä sitä juonentynkääkin. Sen nyt voisin arvata, että kirjallisuusosaston tytöllä on vielä jokin rooli tapahtumien kulussa, vaikka en uskokaan hänen olevan vakooja, niin kuin Winston luulee.

Monet Oseanian ilmiöt herättävät paljonkin tunteita, tässä ne jotka ovat jääneet minulle päällimmäisenä mieleen.

Minä inhoaisin teleruutua. Ajatuskin, että joku valvoisi koko ajan, tuntuu sietämättömältä, samoin kuin ilmapiiri muutenkin siitä, ettei juuri mikään outo ole sallittua.

Sinänsä uudiskieli on ajatustasolla ihan mielenkiintoinen (mikä tosiaan on kielen ja ajatusten suhde? Voiko sellaista ajatella, jolle ei tiedä sanaa?), mutta niin köyhä kieli tuntuu muuten yhtä rajoittavalta kuin suunnilleen kaikki muukin Engsosin tuoma. Kirjan maailma tuntuu järjettömän tyhjältä. Kaikkein eniten melkein surettaa se, että kaunokirjallisuutta sorkitaan (eli käytännössä tuhotaan) ja että romantiikka on käytännössä kielletty. Ajatusrikos ja ajatuspoliisi tuntuvat myös tosi pelottavilta. Vaikkei kukaan voi oikeasti lukea ajatuksia, ilmeiden ja muiden tulkitseminen ajatusrikokseksi... puistattaa.
Winstonin työ näyttää sentään siedettävältä noin käytännön tasolla. Sen sijaan koko urakka - pitää kaikki vanhat tekstit "ajan tasalla"- vaikuttaa aivan loputtomalta ja tarkoituksettomalta työltä.

Toivottavasti kirjaan ilmestyy lisää henkilöitä, tai jo esitellyt kasvavat isompaan rooliin, koska tällä hetkellä Winston tuntuu kovin yksinäiseltä.

Kirja IV: George Orwell - Vuonna 1984

Lukupiirin neljäs kirja on George Orwellin scifiklassikko Vuonna 1984. Esittely kirjan takakannesta ja kopioitu täältä

"Ajatusrikos oli asia jota ei voinut salata iäti. Sen voi pitää piilossa jonkin aikaa, jopa vuosikaudet, mutta ennemmin tai myöhemmin siitä takuulla jäi kiinni."

Totuusministeriön virkamies Winston Smith elää totalitaristisessa valtiossa. Mystinen Isoveli valvoo kaikkialla: joka huoneistossa teleruutu lähettää puolueen propagandaa ja toisaalta tarkkailee kansalaisten liikkeitä, jopa heidän ajatuksiaan. Puolue on luonut myös uuskielen, jonka tarkoituksena on tehdä puolueen vastustaminen eli ajatusrikos mahdottomaksi. Romaanin päähenkilö Winston Smith väärentää työkseen historiaa mutta on samalla alkanut epäillä totalitaristista järjestelmää. Seuraukset ovat kohtalokkaat.

George Orwell (1903–1950) sijoitti romaaninsa Vuonna 1984 tapahtumat Lontooseen. Ilmestyessään vuonna 1949 romaani oli uhkakuva tulevaisuuden yhteiskunnasta. Nyt näemme, että monet sen esittelemät ilmiöt ovat toteutuneet diktatuureissa mutta myös länsimaisissa demokratioissa. Siksi Orwellin romaani on edelleen tarpeellinen varoitus poliittisen vallan vaaroista.

Aikataulu:

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joten luetaan niiden mukaan.

Ensimmäinen osa:
Nyt - 28.7.

Toinen osa:
29.7. - 8.8.

Kolmas osa:
9.8. - 16.8.

Pirunlaakso 2. osa

No, nyt se on luettu.. Paljon tuli ajatuksia, ensinnäkin, mussakin taitaa olla vikaa, kun en tuota nähnyt kovin humoristisena, mutta ehkä se oli sitä "mustaa huumoria" jota en oo koskaan oppinu tuntemaan..?

Joo, mä luin sitä niinkuin jotain dekkaria, pohtisin, että miten tämä oikein päättyy ja täytyy sanoa, että oli niin ennalta-arvattava etten osannut sitä edes ennakoida. Ajattelin, että se tyttö, Emma, oli vuorenvarmasti valehtelija ja kieroilija ja että sen tarkotuksena oli saattaa se Flip johonkin ihme koukeroon niin että ne kyläläiset saa sen kiinni jostain ja ne voi uhrata sen tai jotain. Mutta se Emma olikin ihan tosissaan lähdössä sieltä sen Flipin kanssa (oliko se Flip vai Filip?). Myöskin vähän avonaiseksi jäi, että mikä tässä nyt oli pointtina? Ja lopulta olin jo niin sekaisin, että mitä sukua ketä kellekin on ja kuka puhuu totta ja kuka valehtelee ja toisaalta mietin, miten tuollaisia ihmisiä voi olla, ruoskia toinen hengiltä yms..

Ei kyllä innostanut tämä kirja lukemaan muita Brinkin teoksia, mutta toisaalta puhutaan, että tämä oli enemmänkin poikkeus hänen aikaisemmista aiheistaan että ehkä se alentaa rimaa tarttua niihin muihinkin sitten. Mene ja tiedä, ehkä menen, ehkä en. Kuitenkin loppujen lopuksi, kaikkea maan ja taivaan väliltä. En osaa sanoa pidinkö vaiko en. Se oli aika erikoinen. Erikoinen verrattuna siihen mitä tänä päivänä eteen tulee. En oikein osaa edes kategorisoida, koska se ei niin kauhean "kauno" kirjallinen ollut.