Tähän mennessä kirja on tuntunut lähinnä esittelevän vuoden 1984 maailmaa, Engsosia ja päähenkilöä Winstonia, sen sijaan että se olisi kehitellyt kovalla vauhdilla mitään juonta. Tämä on varmasti ihan tarpeen, koska kirjan maailma on niin erilainen kuin omamme, mutta toivon, että kohta alkaa löytyä sitä juonentynkääkin. Sen nyt voisin arvata, että kirjallisuusosaston tytöllä on vielä jokin rooli tapahtumien kulussa, vaikka en uskokaan hänen olevan vakooja, niin kuin Winston luulee.
Monet Oseanian ilmiöt herättävät paljonkin tunteita, tässä ne jotka ovat jääneet minulle päällimmäisenä mieleen.
Minä inhoaisin teleruutua. Ajatuskin, että joku valvoisi koko ajan, tuntuu sietämättömältä, samoin kuin ilmapiiri muutenkin siitä, ettei juuri mikään outo ole sallittua.
Sinänsä uudiskieli on ajatustasolla ihan mielenkiintoinen (mikä tosiaan on kielen ja ajatusten suhde? Voiko sellaista ajatella, jolle ei tiedä sanaa?), mutta niin köyhä kieli tuntuu muuten yhtä rajoittavalta kuin suunnilleen kaikki muukin Engsosin tuoma. Kirjan maailma tuntuu järjettömän tyhjältä. Kaikkein eniten melkein surettaa se, että kaunokirjallisuutta sorkitaan (eli käytännössä tuhotaan) ja että romantiikka on käytännössä kielletty. Ajatusrikos ja ajatuspoliisi tuntuvat myös tosi pelottavilta. Vaikkei kukaan voi oikeasti lukea ajatuksia, ilmeiden ja muiden tulkitseminen ajatusrikokseksi... puistattaa.
Winstonin työ näyttää sentään siedettävältä noin käytännön tasolla. Sen sijaan koko urakka - pitää kaikki vanhat tekstit "ajan tasalla"- vaikuttaa aivan loputtomalta ja tarkoituksettomalta työltä.
Toivottavasti kirjaan ilmestyy lisää henkilöitä, tai jo esitellyt kasvavat isompaan rooliin, koska tällä hetkellä Winston tuntuu kovin yksinäiseltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMä jotenkin lumouduin täysin tuosta maailmasta ja kirjoitustyylistä. Ekaa kertaa pitkään aikaan oon eläytyny niin voimakkaasti, että tunsin lievää ahdistusta. Koko yksityinen ja henkilökohtainen maailma kätkeytyy kasvojen taakse, omaan päähän, niinku lune totesi jopa ilmeet voidaan tulkita (ajatus)rikokseksi.
VastaaPoistaEn mäkään usko, että se nainen sieltä kirjallisuusosastolta on vakooja, luulen että se on pitkälti samoilla linjoilla Winstonin kanssa ja että syy miksi se esim pukeutuu niin "puolueenmukaisesti" ja kannattaa kaikkea puolueen ajamia aatteita on ettei kiinnitettäisi niin paljon huomiota "oikeisiin" aatteisiin.. kyllä se totuus mun ennusteista sitten nähdään.
Mielenkiintosta on seurata se O'Brienin roolia tarinassa. Mulla on aavistus ettei se ookkaan se miksi Winston on hänet ajatellut. Mä oon ollu niin into piukassa ton tarinan suhteen etten oo edes osannu viel kaivata juonta, mut nyt ku se puheeks tuli niin huomaan ettei sitä varsinaisesti oo ollut vielä, mut tää kaikki alkuhässäkkä tässä on pohjustusta juonen etenemistä ajatellen. Niinku esimerkiks se kauppa missä Winston kävi, sehän ajatteli että ois hienoa vuokrata sitä käyttöönsä.
Erittäin mielenkiintoista, ja tällä hetkellä kyseinen teos on ehdottomasti kärkilistalla mun henk.koht. listalla. Saa kattoo miten sen käy tarinan edetessä.