Hirviön pyyntö ei yllättänyt, se oli itseasiassa varsin inhimillinen. Toisaalta ymmärrän hyvin myös tohtori Frankensteinin suhtautumisen pyyntöön ja myöhemmän kieltäytymisen. Vaikka Hirviö lupaisikin jotain, ei se tarkoita, että hänen toiveensa toimisi samalla tavalla. Nyt ne, jotka haluavat tietää toiveen, lukevat pienen präntin: Hirviö toivoo itselleen naispuolista toveria.
Hirviöllä on yllättävän paljon inhimillisiä piirteitä, vaikka tokihan se toisaalta on ymmärrettävää, onhan hänet luotu ihmisten osista. Silti tuo pyyntö jaksoi yllättää. Lisäksi, jos hän oli niin kykeneväinen inhimillisyyteen, miksi kiristää Frankensteinia? Se on osoitus inhimillisyyden huonoista puolista, vaikka Hirviö halusikin olla ystävällinen ja kokea myötätuntoa. Hänen kiristyksensä ei ainakaan edistänyt ihmisten myötätuntoa.
Koska yleensä puhun pitkälti Hirviöstä, ajattelin, että voisin välillä puhua itse tohtorista ja muista henkilöistä.
Frankenstein on erikoinen mies. Hän tunsi aluksi kauheata viehtymystä salatieteisiin, kun nyt ei voi edes sietää niitä. Hän ei halua vahingoittaa ketään ja silti hänen takiaan kuolee muutamia ihmisiä. Hän halusi nähdä työnsä lopputuloksen, mutta ei halua katsella sitä. Hän tuntee järjettömästi syyllisyyttä, vaikka ei todellisuudessa tehnytkään yhtään mitään. Olen kyllä iloinen siitä, että hän naikin tyttönsä, vaikka pelkäsikin tämän puolesta. Hänenkin osakseen kuuluisi jotain hyvää. Jälkeenpäin ajateltuna en tosin tiedä, oliko se riski sen arvoinen.
Vaikka muut Frankensteinin henkilöt tuntuvatkin varsin toissijaisilta, he eivät sitä ole. Frankenstein välittää heistä suuresti ja haluaisi pitää nämä turvassa: kaikkia ei vain voi pelastaa. Onhan se julmaa, mutta valitettavasti totta. Luulen, että Shelley loi hahmot, jotta lukijat voisivat uskoa myös tohtorin hyvyyteen ja että nämä henkilöt tekisivät tohtorista inhimillisemmän. Muuten hän olisi ollut vain tutkija, joka johdattaa itsensä tuhoon.
Frankensteinin loppuratkaisu oli odotettavissa, vaikkakin surullinen. En toivonut kohtaloita kenellekään, mutta kaikki loppuu aikanaan.
Hirviö osoitti jälleen kerran olevansa inhimillinen, sillä hän katui tekojaan ennen teoksen loppua. Ehkä hänen osuutensa oli oikeutettu, ehkä ei, vaikea sanoa.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että herra Walton, jonka kirjeet aloittavat ja lopettavat tarinan, on hieman irtonainen hahmo, mutta hän tiivistää kaiken osuvasti. Vaikea siis sanoa, että olisiko tarina kovinkin erilainen, jos herra Walton puuttuisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti