Muutos (Frankenstein, osa 2)

Sunnuntaina oli Frankensteinin toisen osan määräpäivä, joten nyt on taas aika aloittaa tulkinta.

Täytyy sanoa, että Shelley käyttää runsaasti aikaa henkilöiden tunteiden kuvaamiseen. Hän näkee vaivaa, jotta jokaisen tunteet tulisi käsiteltyä. Hän myös haluaa näyttää, miten henkilöt ilmaisisivat tunteita eivätkä jäisi etäisiksi. Välillä tosin Shelleyn tapa on lähes liioitteleva, mutta toisaalta se on aikakaudelleen tyypillinen.

Frankensteinin hirviöstä saa paremman käsityksen toisen osan luvuissa. Hirviö kun itse tulee Frankensteinin luo ja haluaa kertoa tarinansa luoden samalla ehtoaan. Hirviön ehto ei kuitenkaan sisältynyt vielä tähän osaan, joten jätän sen mainitsematta, vaikka itse kurkistinkin hieman eteenpäin.
Kun Hirviö tuli nyt aluksi kunnolla esille ja esitti vaatimuksiin, hän tuntui melko iljettävältä ja oli vaikea uskoa, että hän olisi oikeasti halunnut tehdä vain pahaa: luotiinhan hänet sentään ihmisen osista. Mutta kun hän kertoi tarinansa, syy oli ymmärrettävä. Pidin Hirviön tarinaa suloisena ja säälin häntä jälleen enemmän. Tosin sääli väheni Hirviön tarinan loppua kohden.

Ihmetystä herätti kuitenkin se, että Hirviö ei antanut itselleen nimeä, vaikka oppi, että ihmiset kutsuvat toisiaan nimillä. Hän ei kuitenkaan miettinyt, millainen nimi kuvaisi häntä. Jotenkin tämä tuntui hämmästyttävältä, sillä Hirviö oppi kuitenkin tunnistamaan inhimilliset tunteet ja tavat sekä kielen.

Tohtori Frankensteinin ja hänen perheensä kohtalo taas ei hätkäyttänyt. Odotinkin jo itseasiassa mielenkiinnolla jotakin dramaattista, johon Hirviö liittyisi. En tosin olettanut, että jokin toinen henkilö liittyisi tuohon draamaan niin vahvasti. Näin kuitenkin kävi.

Nyt odottelen sitten mielenkiinnolla tarinan päätöstä ja sitä, suostuuko tohtori Victor Frankenstein Hirviönsä vaatimuksiin vai valitseeko julman elämän ja Hirviönsä aiheuttaman tuhon.